Merja Wallius (o.s. Jäppinen)

Varkaus

Taidetta:
Torninäyttely
Pirjo Lindberg
Näyttelyn yhteydessä
Kuvagalleria

Muuta:
Suomenniemi-linkki
Ajo-ohjeet
Pihkala arkena ja pyhänä
Tänään - tapahtumia vuoden jokaiselta päivältä

Lähetä viesti

Pihkala på svenska
Svensk resumé
Konstgalleri
Hur kommer man till Pihkala?
Skicka e-post

TOIMINTA
s. 1955

OPISKELU

Kirjoitin ylioppilaaksi Savonlinnan Taidelukiosta vuonna 1976. Opiskelin Taideteollisessa Korkeakoulussa keramiikkataiteen laitoksella ja valmistuin taiteen kandidaatiksi vuonna 1983 (vuodesta 1997 taiteen maisteri). Opiskelin taiteilijan pedagogisia opintoja Taideteollisessa Korkeakoulussa vuodesta 1991 ja sain pedagogiset opintoni päätökseen vuonna 1995.

OPETUS- JA OHJAUSTYÖ

Vuosina 1983- 1985 toimin keramiikan päätoimisena tuntiopettajana Hämeenlinnassa Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopettaja-opistossa.  Vuonna 1985 muutin Lappeenrantaan ja aloitin työni Kymen läänin ohjaavana läänintaiteilijana. Vuonna 1989 muutin asumaan Kouvolaan ja jatkoin edelleen työtäni taideteollisuuden ohjaavana läänintaiteilijana aina vuoteen 1992.  Läänintaiteilijana pyrkimyksenäni oli lisätä taideteollisuuden tunnettavuutta ja parantaa  Kymeen läänissä toimivien keramiikka-alan ammattilaisten asemaa. Järjestin koulutustilaisuuksia, seminaareja, näyttelytoimintaa ja tapahtumia. Olin mukana toteuttamassa mm. valtakunnallista suomalaisen tekstiilitaiteen näyttelyä Pohjolan Tytär Kouvolaan ja kivialan tapahtumaa Kivinen tie myöskin Kouvolaan. Kotkaan olin mukana järjestämässä tapahtumaa jossa arkkitehdit ja taiteilijat kohtasivat. Tämän tapahtuman nimi oli Kaupunki etsii ilmettään. Itselleni rakkaimmaksi tuolta ajalta on jäänyt Lappeenrannan keramiikkatapahtumat. Oli käynnistämässä niistä ensimmäisiä. Tapahtumiin liittyi kurssitoimintaa keramiikan ammattilaisille ja keramiikkaa esitteleviä näyttelyitä eri puolilla Lappeenrantaa.
 Kesällä 1992 muutin Varkauteen ja aloitin opetustyön Varkauden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, jossa toimin edelleen päätoimisena tuntiopettajana, opettaen keramiikan ammattiaineita, tuotesuunnittelua ja plastista sommittelua. Opetustyössä minua kiinnostaa erityisesti materiaalitietouden opettaminen. Keraamiset materiaalit ovat oma intohimoni. Opetustyö antaa melko hyvän mahdollisuuden materiaalien `tutkimiseen´.  Pidän opetustyötä kiinnostavana ja innostavana joskin myös hyvin vastuullisena tehtävänä.

OMA TOIMINTA KÄSITYÖLÄISENÄ

Syksystä 1985 alkaen olen ylläpitänyt omaa keraamikon työhuonettani. Perustin ensimmäisen työhuoneeni Lappeenrantaan. Muutettuani Kouvolaan siirsin myös työhuoneeni sinne. Muutettuani Varkauteen 1992 jouduin olemaan vuoden verran ilman työhuonetta. Sopivan työtilan löydyttyä 1993 perustin työhuoneeni Varkauteen. Olen työskennellyt työhuoneellani etupäässä valmistaen dreijaten ja käsin rakentaen tuotteita kattaukseen ja sisustamiseen. Valmistan pienehköjä esineitä yksittäiskappaleina tai hyvin pieninä sarjoina. Teen harkittuja ja huoliteltuja kestokulutushyödykkeitä, en tuotteita hetken hurmioon - niitä vierastan. Harvakseltaan olen toteuttanut teoksia, joilla olen osallistunut yhteisnäyttelyihin. Tällä omalla toiminnallani käsityöläisenä ja taiteilijana olen pystynyt jatkuvasti kehittämään itseäni taiteilijana ja taitojani käsityöläisenä. Ennen muuta oma työskentely antaa voimaa ja oikeutuksen myös opettaa.

LÄHELLÄ SYDÄNTÄNI

Käytännössä olen nykyisin kunnianhimoisesti työhöni suhtautuva ammattiopettaja. Minä itse pidän opetustyöstä. En kuulu niihin, jotka valittelevat joutuvansa opettamaan. Opetustyötä tekevän on itse ymmärrettävä työnsä arvo. Katson kuuluvani etuoikeutettuihin saadessani tehdä työtä keraamikon ammattitaidolla nuorten parissa.
Sydämessäni olen käsityöläinen, mietin usein miltä tuntuisi olla käsityöläinen koko olemuksellaan. Koulutyö on monipuolista ja kiinnostavaa. Luulen viihtyväni työssäni niin kauan kuin tunnen pystyväni olemaan enemmän antava osapuoli.  Jotta niin olisi, minun on toimittava myös käsityöläisenä ja/tai taiteilijana. Ongelmana  tässä monijakoisuudessa  on se, että on jaettava olemustaan ja aikaansa useiden tärkeiden asioiden kesken: opetustyön, luovantyön ja perheen.  Perhe on tärkein, minulla on kaksi lasta, kymmenvuotias tytär ja neljätoistavuotias poika.  Lapset ovat muuttaneet elämäni suunnan. Heidän ollessaan pieniä tuo suunnan muuttuminen tuntui vaikealta; lapsille oli löydettävä aikaa. Aikaa on löytynyt ja työ on saanut usein väistyä; jäädä paljon vähemmälle. Aika lasten kanssa on ollut tavattoman antoisaa.

Varkaudessa 20.10.2000

Merja Vallius